| POHJAMATERIAALI |
| Häkin
pohjamateriaalin valinta on oma mielipidekysymys. Sanomalehti on
varmasti se yleisin, helpoin ja halvin valinta. Silmälle se ei ole
mikään kaunis, lisäksi kaijasilla voi olla
ikävä tapa repiä sitä. Paperi ei pysy siistinä
montaa päivää, mutta on erittäin nopea vaihtaa.
Likaiset lehdet on helppo hävittää vaikkapa polttamalla,
jos tämä mahdollisuus talossa on (saunan pesä, takka
yms). Lehden eduksi lueteltakoot vielä pölyttömyys. Kutteripuru on myös yksi vaihtoehto. Tosin se pölyttää kiitettävästi, lentää helposti häkin ulkopuolelle ja paakkuntuu kosteudesta. Mörttiröpö, puuhakkeet ja puupelletit ovat myös käytettyjä ja erittäin suositeltavia. Ne eivät pölyä niin paljoa ja kestävät kosteutta purua paremmin. Maatuvana tavarana ne ovat oivaa biojätettä kompostiin tai voidaan hävittää polttamalla. Pysyvät siistimmän näköisinä hieman pidemmän aikaa kuin paperi sekä sitovat kosteutta. Hiekka on myös yksi vaihtoehto. Sen päivittäinen puhdistus käy helposti sopivalla siivilällä ja isompi puhdistus pesemällä. Tässä voi käyttää joko tarpeeksi hienotekoista akvaariohiekkaa tai hiekkapuhallushiekkaa. Tosin hiekka on erittäin painavaa ja se lisää kiitettävästi häkkien painoa, joka on otettava huomioon häkin sijoituksessa. Hiekka tarjoaa linnuille myös mahdollisuuden hiekkakylpyihin. Hiekka on työläs pitää puhtaana. Kissanhiekkaa ei missään nimessä saa käyttää, mielummin sitten kissoille tarkoitettuja puupellettejä. Meillä on kokeiltu lähes kaikkea:
|
| ORRET |
Valmishäkkien
mukana tuli muoviorret, jotka samantien heitin menemään.
Parhaimmat orret saa luonnosta käyttämällä mittaa
ja sahaa. Ja mikäs linnulle sen parempi, kun jokainen orsi on
hieman eri paksuinen. Näin jalatkin saavat enemmän
voimistelua. Luonnonmateriaalia ei tarvitse suojata orsipaperilla,
kuorineen käytetty puu on juuri sopivan karhea ja lempeä
linnun jalkapohjille. Orsiksi käy erittäin hyvin mm. pajun,
pihlajan, koivun, lepän ja omenapuun oksat. Samalla kuorineen
laitetut oksat antavat kivaa puuhastelua sekä oivallisen paikan
nokan hiomiseen. Tosin kaijasten kohdalla tulee muistaa, että
erittäin helposti kaikki omaa sormea ohuemmat oksat varmasti
revitään, näin ainakin meillä. Mutta onneksi puuta
saa aina uutta ja sen repiminen / silppuaminen / kuoriminen on ainakin
meillä sallittu aktiviteetti. Samalla se edesauttaa nokan
kulumista. Luonnonorsien kiinnitys häkkiin on meillä
ratkaistu pienin metallisin kattokoukuin, jotka on helppo ruuvata
orsien päihin. Koukut on myös helppo vaihtaa uusiin orsiin.
Käytitpä sitten valmishäkkiä vaakapinnoin, tai
neliskanttista verkkoa itsetehdyssä häkissä,
nämä koukut käyvät kumpaankin.Orsia on hyvä olla vähintään kaksi riippumatta häkin koosta. Mitä isompi häkki, sitä enemmän orsia sinne mahtuu. Yksi orsi tulisi sijoittaa mielellään toiseen ylänurkkaan niin, että lintu mahtuu siinä hyvin istumaan. Kaijaset pitävät ylhäällä oleskelusta. Vastakkaiselle puolelle voi sitten kiinnittää toisen. Ostohäkeissä on orret hyvä sijoittaa myös ruokintaluukkujen lähelle. Orsien sijoittelussa ja muussakin häkin sisustamisessa ota huomioon riittävä lentotila häkin yläosassa ja se, ettei ulosteet likaa ruokakuppeja tai toisia orsia. Orsien lisäksi voi isommassa häkissä käyttää myös ns. oksallisia puita, jotka antavat mahdollisuuden sekä istumiseen, kiipeilyyn että puuhasteluun tai silppuamiseen. Orsia voi myös asettaa häkkiin pitkittäin poikittaisen sijaan eikä niiden asento tarvitse aina olla ihan vaakataso. Harva puu luonnossakaan kasvattaa täysin vaakaa oksaa. Orren sijaan voi yhdeksi istuma-alustaksi laittaa myös leveämmän lankun tai vastaavan tason. Meillä ainakin vammautuneet ja nuoret poikaset suosivat tasoja erittäin mielellään nukkumapaikkoinaan. Isoihin aviaarioihin mahtuu jopa nämä pienet, monihaaraiset puut. Puita ja orsia kannattaa käydä hakemassa mitan ja sahan kanssa paikasta, jossa puut ovat puhtaita, ei siis tien varsilta. Tuoreita en ole mitenkään erityisesti pessyt, kuivattanut tai puhdistanut, koska asun maalla, kaukana kaupunkien saasteista. Puita ja oksia olen laittanut häkkiin jopa lehtineen. Puuorsien likastuttua olen ne pessyt erittäin kuumalla vedellä ja juuriharjalla, sekä kuivattanut esim. saunan lämmössä. Puussa on myös se etu, että se on luontainen materiaali myös nokan kulutukseen. Kaijaset rakastavat pienten oksien pureskelua. Kerran viikossa laitan linnuille myös näitä pienempiä oksia tähän tarkoitukseen. Häkin pohjalle tulee hieman puusilppua, mutta se on helppo siivota pois. Samoin irronneet lehdet ovat helppoa siivottavaa. |
| MUU
SISUSTUS |
| Tässä saa
käyttää mielikuvitustaan niin paljon kuin viitsii ottaen
kuitenkin huomioon ettei ahda häkkiä liian täyteen
eikä tee siitä vaikeahoitoista tai vaikeasti puhdistettavaa.
Jostain syystä meillä ei suosita juurikaan muovisia
valmishärpäkkeitä, vaan pidetään enemmän
luonnonmateriaaleista. Ripustettava keinu on varmasti se yleisin häkeissä oleva lelu. Ostokeinuja on erilaisia ja erikokoisia. Sellainen on myös helppo tehdä itse puupalikasta, narusta ja ruuvattavista metallilenkeistä. Itsetehty ajaa ihan samaa asiaa kuin ostettu. Suosituin keinu on meillä pajunoksista renkaaksi punottu, joka on kiinnitettu köydellä häkin kattoon. Sitä voi samalla vaikka vähän silputa ;) ![]() ![]() ![]() ![]() Kiipeilyköysia voi myös ripustaa häkkiin. Meillä asiaa ajavat eripaksuiset sisal- tai puuvillaköydet, joiden valmistuksessa on käytetty mahdollisimman vähän sitovaa öljyä. Köysiä voi olla ihan sellaisenaan tai niihin voi punoa puisia tikkuja askelmiksi, puurenkaita, puuhelmiä jne. Ihan mitä mielikuvituksesi tuo eteen. Nämä ajavat samalla valmislelujen ja ostotikapuiden asemaa. Köysiä voi laittaa roikkumaan pystyyn tai ripustaa niitä vaaka-asentoon. ![]() Yritä kuitenkin pitää malttia sisustamisessa, sitä voi vaihdella usein, mutta liiallista häkin täyttämistä tulee siis välttää. Voit myös erikseen tehdä linnuille "leikkikentän" häkin ulkopuolelle, jossa se saa harrastaa kiipeilyä, nokan käyttöä, pahvien repimistä jne. Kaikessa sisustamisessa tulee muistaa, että kaijaset ovat kovia pureskelemaan ja käyttämään nokkaansa. Puu saa äkkiä uuden muodon ja muovit hajoavat. Tarjoa siis linnuillesi sallittua tekemistä, älä suutu tuhoamisesta. Vaikka puu onkin muovia hankalampaa puhtaanapidon suhteen, sen hankkiminen on paljon helpompaa ja vaivattomampaa: luonnosta haetut puut ja oksat eivät maksa ja ovat lisäksi turvallisempia verrattuina muovihankintoihin. Lisäksi luonnonmateriaalit ovat omasta mielestäni paljon kauniimpia kuin muovihökötykset. Meillä kaijaset eivät niinkään leiki sanan varsinaisessa merkityksessä leluilla. Niiden isointa hupia on enemmänkin silppuaminen. Ne rakastavat yli kaiken tuoreita oksanippuja, punottuja oksarenkaita ja etsivät piilotettua ruokaa. Jälkimmäisen olen toteuttanut niin, että olen poraillut pieniä reikiä puuhun ja reikiin työnnän jotain herkkua, vaikkapa auringonkukan siemenen tai kuivan maissin. Myös pahvilaatikot ja -putket ovat suosittuja, mutta pesimävireessä ehdottomasti kiellettyjä. ![]() |
| LINTUVALO |
| Kaijasille
lähes välttämätön "sisustuselementti" on ns.
lintuvalo. Koska kyse on päiväntasaajan seudulla
elävästä lajista, jossa valoisuus on aivan eri kuin
täällä pimeässä Pohjolassa, puuttuva
valomäärä ja -laatu on korvattava keinotekoisesti
valoilla. Tämän UV-säteilyn vaikutuksesta linnun
elimistö tuottaa itse elintärkeää D-vitamiinia. Lintuvalo ei ole mikä tahansa lamppu, vaan erikoisesti lintujen tarpeisiin kehitetty tuote, aivan samoin kuin on kasveille, kaloille ja matelijoille omansa. Siksi onkin tärkeä tarkistaa lampusta, että se on nimenomaan lintujen tarpeisiin kehitetty. Valoja on kahdenlaisia: kierrekantaisia ja loisteputkia. Näin varmasti jokainen pystyy valon sijoittamaan lintunsa hyvinvoinnin tueksi. Valoja myyvät hyvinvarustetut lemmikkiliikkeet, mm. täältä saa tilaamalla. Muistathan hankkia valon hyvissä ajoin ennen lintujen hankintaa! |