Ruusukaijanen - Agapornis roseicollis

1. Agapornis roseicollis (Vieillot 1818)
agapornis r. roseicollis;
eng. Peach-faced Lovebird, Rosy-faced Lovebird;
saks. Rosenkoepfchen;
puhekielessä "ruusu", "ruusunassu", "ruusupää", "persikkapää", ent. "rakkauspapukaija", myös nykyisin yleisnimityksellä "aga" tarkoittaen kaikkia kaijaslajeja.

kuvaus:
Pääväriltään vihreä; pään etuosa punainen; posket, kurkku ja ylärinta ruusunpunaiset; rinta vaalean vihreä; alaselkä kirkkaan sininen; siipien aluset sinertävän vihreät; uloimmat sulat siivissä tummasta oranssiin; pyrstön alunen sinertävä; kapea harmahtava rengas silmän ympärillä; nokka keltainen; iris tumman ruskea; jalat harmaat. Värityksessä ei sukupuolisia eroja.

koko:
16.5- 17 cm, paino keskimäärin 52 - 57 grammaa, siiven pituus 11 cm.

asuinalue:
Etelä-Namibia, Cape Provincen pohjoisosa, Botswanan sisäosista Ngami-järvelle.

2. Agapornis r. catumbella (Hall 1952)
eng. Angola Peach-faced Lovebird;
saks. Angola-Rosenkoepfchen;
Angolan ruusukaijanen

kuvaus:
Kuten roseicollis, mutta pääsääntöisesti kirkkaamman vihreä; pää kirkkaamman punainen; posket ja rinta syvemmän ruusunpunaiset

koko:
15 cm

asuinalue:
Etelä-Angola

TIETOA RUUSUKAIJASISTA

elinalue:
pääsääntöisesti kuivat, kivikkoiset alueet, joissa pensaistoa ja puita, merenpinnasta 1,600 m. Satunnaisesti palmumetsissä, kuivilla savanneilla, kultivoituneilla alueilla, aina veden lähistöllä.

elintavat:
normaalisti n.12 linnun ryhmissä. Kypsillä maissipelloilla tavataan jopa satojen lintujen parvessa. Muuttaa alueille, joissa on vettä ja käy juomassa useita kertoja päivässä. Lentää suoraan ja kääntyy äkkiä; ääni kirkas ja metallinen.

populaatio:
Esiintyy yleisesti enää vain paikallisesti.

ravinto:
Luonnossa siemenet, etenkin akaasia; satunnaisesti marjoja ja hedelmiä; voi aiheuttaa vahinkoa viljapelloille. Lemmikkinä Parakiitin siemenseokset, viljat (myös idätettynä), puolikypsä ruohonoras, paljon viherravintoa, hedelmät ja vihannekset, satunnaisesti siemenversoja, ja munaruokaa. Liian öljypitoisen ruuan jatkuva syöttäminen saattaa aiheuttaa höyhenten nypintää.

Pesintä:
Luonnossa pesii helmikuusta maaliskuulle kolonioissa toisten ruusukaijasten kanssa tai kutojien parvessa. Pesintämateriaalina pieniä oksia ja kuorenpalasia, jotka naaras kantaa pesään höyhenissään ja koiras pienet korret siipiensä alla. Rakentaa kupin muotoisen pesän. Silppuaa pesämateriaalin huomattavasti pienemmäksi kuin muut kaijaset.

Paras pesäpönttö päältä aukaistava, tarpeeksi tilava. Sisustaa pesän pienillä tikuilla, puun kaarnalla ja muilla hyödyllisillä materiaaleilla; munii 4 - 6 valkoista munaa (munan koko 23,8 x 17,6 mm); naaras hautoo 21 - 23 päivää. Pesimislämpötilan on oltava vähintään +28º ja ilmankosteuden normaalia korkeampi. Voi pesiä useita kertoja, mutta vain muutamaa pesintää vuodessa suositellaan.

Poikanen painaa 3 g syntyessään. Kymmenen päivän päästä silmät aukeavat ja ensimmäiset höyhenet ilmestyvät. Neljän viikon ikäisenä sulkapeite on valmis ja poikaset lähtevät pesästä. Vielä seuraavat kaksi viikkoa ne opettelevat itsenäistymistä ja koiras ruokkii niitä. Vasta sitten vieroitus on mahdollista.

Muuta:
Meluisa ja aktiivinen, kestävä papukaija, reviiritietoinen ryhmässä, pysyttelee lähellä pariaan. Kova pureskelemaan, joten tuoreita oksia tarjottava myös pesintäajan ulkopuolella. Ruusukaijasta pidetään toraisimpana ja reviiritietoisimpana kaijasista. Siksi niitä ei tulisi laittaa samaan häkkiin muiden lajien kanssa kuin tietyin varauksin. Myös uuden linnun tutustuttaminen parveen on tehtävä maltilla, pahimmassa tapauksessa ruusukaijanen on tappanut uuden tulokkaan tai muun heikon linnun parvestaan.

Aviaariokasvatuksessa maksimissaan kolme paria samassa häkissä. Häkkien väliin on syytä jättää turvavälit.

Voi pitää ulkona kesällä, jos lämpötila sen sallii ja on sateelta suojassa. Helppo pesittää, parit innokkaita, etenkin koloniassa. Varottava kuitenkin pesittämästä lähisukulaisia (eläinkaupassa myytävät parit ovat yleensä sisaruspareja).

Kirjallisuuden mukaan ruusukaijasten tuonti Eurooppaan tapahtui 1860 (Karl Hagenberg). Pesivät ensimmäisen kerran vankeudessa 1869 Berliinin Aquariumissa. Yleistyi lemmikkinä vasta 1970-luvun alussa. Yleisin kaikista kaijasista, eniten värimuotoja.

Väreistä:
Eniten värimutaatioita. Luonnonvihreä (green), Aqua (Dutch Blue), Turquoise (Whitefaced Blue), AquaTurquoise (Seagreen), Orange-faced, Fallow, American Yellow, Japanese Yellow, Recessive Pied, Lutino, Creamino, American Cinnamon, Pallid, Dark Factor, Danish Violet, American Violet, American Pied, Blue Pied Dilute, Green Violet, Pied Violet, American Cinnamon Violet, Cobalt, Slate....

Myös punasävyjä (red sufficion), jotka eivät tiettävästi ole geneettisesti perinnöllisiä