Ruoka on elämän perusehto: ilman sitä ei elämää olisi. Viime aikoina on paljon puhuttu ideaalisesta ja oikeaoppisesta ruokinnasta, ja aloitettu tutkimaan aminohappojen, rasvan, vitamiinien ja proteiinien vaikutusta myös linnuille. Tosin jokaisen elollisen persoonallinen tarve ja aikajaksojen (mm. kasvu, pesintä, poikastenhoito) vaikutus tuottaa vaikeuksia tässä suhteessa. Aloittelevan harrastajan on lähes mahdoton sekoittaa erilaisia siemeniä omille linnuilleen, sillä markkinoilla on kuitenkin ihan laadukkaita "valmisseoksiakin" kuin teollisia tuotteita. Yhtä ja ehdottomasti oikeaa tapaa ruokinnassa kun ei ole.

Luonnonvaraisen kaijasen ruokavalio koostuu yli 40:n kasvin erivaiheisista siemenistä (raa'asta ylikypsään), joten sen ruokavaliota on erittäin vaikea analysoida ja mahdotonta jäljitellä häkkioloissa. Lisäksi villin linnun ravinnontarve ja kulutus on täysin eri kuin vankeudessa elävän lajitoverinsa. Samoin vuodenaikojen vaihtelu sade- ja kuivuuskausineen aiheuttaa villilintujen ruokavalioon muutoksia. Eri hedelmät kypsyvät tiettynä aikana, vilja tiettynä aikana jne. Lintu syö aina silloin sitä mikä on helpoiten ja eniten saatavilla, lentäen pitkiäkin matkoja päästäkseen ruuan ja ennenkaikkea veden läheisyyteen.

Valmiita siemenseoksia on monenlaista, jotka sopivat lähes jokaiselle linnulle. On peippojen seoksia, undulaattien seoksia, parakiittien seoksia, isompien papukaijojen seoksia jne. Siementen laatu on yleensä suhteellisen hyvä ja monipuolinen, mutta itse seos ruokana voi olla ongelmallinen, sillä linnut nopeasti oppivat syömään vain herkut ja jättävät loput syömättä. Ajan kanssa tällainen epätasapainoinen ruokavalio saattaa aiheuttaa vitamiinipuutoksen.

Siksi onkin kiinnitettävä suurta huomiota siihen, että lintu ei opi nirsoksi. Annostelet kuppiin vain päivän tarpeen. Aamulla ne syövät ensin herkut (yleensä auringonkukat ensimmäisinä), iltapäivästä niillä ei ole enää vaihtoehtoja ja niiden on syötävä myös muuta siementä. Vain näin voit varmistaa siemenruuan vaihtelevuuden. Kunhan vain itse huolehdit ettet itse lisää uusia siemeniä ennen kuin kuppi on tyhjä. Samoin toisinaan kannattaa vaihdella sisältöä: erimerkkiset siemenseokset ovat yleensä hieman erilaisia sisällöltään, joten pieni vaihtelevuus ja siemenruokien sekoittaminen keskenään monipuolistaa ruokintaa tässäkin suhteessa.

Siemenruokinnalla on myös vaikutusta linnun henkiseen hyvinvointiin. Siementen kuoriminen ja avaaminen on luonnollista tekemistä nokalle ja samalla se toimii linnulla pienenä puuhasteluna sen penkoessa ja valikoidessa kupista ensin herkkuja. Ruokakupin voi asettaa myös häkin pohjalle, näin siementen kuoret eivät lennä ympäri lattiaa, tai laittaa kuppien kohdalle pleksiä tai muuta ohutta muovikalvoa.

Siemenseokset kannattaa aina pakastaa, edes hetkeksi. Nimittäin toisinaan niiden mukana kulkeutuu hyönteisiä ja niiden munia. Pian talo on täynnä lenteleviä ötököitä ja perhosia. Pakastus ja säilytys kannellisissä, ilmavissa rasioissa estää tehokkaasti epämiellyttävien hyönteisten leviämisen.

Tämä metodi kehitettiin USA:ssa ja se levisi Eurooppaan vasta muutama vuosi sitten. Ajatus on perin yksinkertainen: kaikki oleelliset ruokinnan elementit ovat jauhettu ja liotettu, sitten paistettu kypsiksi pelleteiksi. Koska pelletit sisältävät aina samat ainekset, lintu saa aina tasapainoisen ruokavalion ilman riskiä isoista puutoksista. Myös muita etuuksia on: Pellettejä on kehitetty erilaisia eri tarpeisiin. On pesintä- ja poikasruokintapelletit, sairaan tai huonokuntoisen linnun pelletit, eri lajeille omantyyppiset pelletit, hedelmä- ja vihannespelletit. Jokaiselle lintulajille omaan makuunsa sopivia ja kokoisia. Pellettien ainesosien monipuolisuus aiheuttaa sen, että munaruokaa tai lisävitamiineja ei juuri tarvita.

Pelletit saattavat myös aiheuttaa ongelmia. Ensimmäinen on agapornisten ruokavalion muuttaminen, mikä ei aina ole helppoa nirsoille ja valikoiville linnuille. Mutta kun ne sopeutuvat syömään pellettejä, tästä suhteesta ei tule ongelmia. Toinen mahdollinen ongelma nähdään vasta vuosikymmenien kulttua, kuten on nähty myös teollisen koiranruuan kanssa. Ja sitähän ovat myös pelletit, teollista ruokaa.

Vaikka ruokia on monenlaista, ne eivät ole ratkaisseet kaikissa suhteissa allergioita, sairauksia eikä kehitys- ja kasvuhäiriöitä, vaan mahdollisesti jopa lisänneet niitä. Jokin tietty ruokamerkki ei myöskään yksinkertaisesti sovi ihan kaikille, linnullakin voi olla ruoka-aineallergia. Koirien ruokinnassakin on nyt menty jälleen taaksepäin kohti luonnonmukaisuutta (mm. BARF ja Yrjölän puuro), näin saattaa käydä myös lintujen pellettien kanssa tulevaisuudessa.

Vaikka pelletit ovatkin helppo, siisti ja yksinkertainen tapa ruokkia lintua monipuolisesti, se ei silti ole ratkaisu kaikkeen eikä edelleenkään ole osa linnun luonnollista ruokavaliota. Lisäksi joidenkin pellettilaatujen väriaineet voivat aiheuttaa myös muutoksia linnun höyhenpuvun värissä. Osana ongelmaa on myös se, että annostelu on tärkeää pellettien kohdalla ettei päivän suositusarvot ylity. Siemenet ovat hieman ravintoarvoltaan köyhempiä ja niitä voi olla kupissa koko ajan, mutta pellettejä täytyisi annostella aina päivän tarpeen mukaan.

Pelkän pellettiruokinnan on pitkäaikasten, johtavien eurooppalaisten kasvattajien taholta todettu olevan epäsopiva agaporniksille ainoana ravintona, sillä afrikkalaiset lajit tarvitsevat toisinaan enemmän rasvaa (esim. pesintäaikana), toisinaan taas ruuan köyhyys olisi suotavaa. Tällaista vaihtelua ruokinnassa suosittelevat kokeneet kasvattajat Euroopan aviaarioissa saaden onnistuneempia lopputuloksia, etenkin pesinnässä.

Sekaruokinta voi olla yksi ratkaisu ruokintaongelmaan. Sopivassa suhteessa (seossuhteita tarpeen/tilanteen mukaan vaihdellen) siemenseosta, pellettejä (omista kupeista) ja tuoreruokaa varmistamaan ruokinnan ja vitamiinien monipuolisuus. Talviaikana erilaiset vitamiinilisät ja sopiva valaistus (lintulamppu) ovat kuitenkin lähes pakolliset.

Jos pesität lintuja, täytyy sinun tarjota erillaista ruokaa kuin aiemmin. Kasvavat poikaset ja munia tuottavat naaraat tarvitsevat enemmän vitamiineja ja etenkin kalkkia. Siksi käytetään munaruokaa, joka sisältää runsaasti proteiinia, rasvaa ja vitamiineja. Munaruoka on valmistettu kuivasta, rasvaisesta sekaleivästä ja keitetyistä kananmunista, johon sekaan on lisätty vitamiineja ja toisinaan siemeniä tai hyönteisiä.

Jokaisella "ammattilaisella" on oma salainen reseptinsä itsevalmistetun munaruuan suhteen. Toiset sekoittavat eri munaruokia, toiset lisäävät sekaan jotain, toiset vannovat vain kotona tehdyn munaruuan suhteen. Erilaisia munaruokia on saatavilla myös eläinkaupoista.

Pienet määrät lisättyjä vitamiineja eivät ole haitaksi, kunhan pysytään kohtuudessa. Yliannokset rasvaa ja vitamiineja ovat terveydelle suuri riski, ihan kuten ihmisellekin. Tämä voimaruoka on ehdoton pimeään ja kylmään talviaikaan meidän olosuhteissamme. Samoin sulkasadon tai sairaan linnun hoidossa. Munaruokaa voi tarjota joko siementen seassa tai erillisestä pienestä kiposta.

Tärkein on kuitenkin tuoreet ruuat...

Ruokitpa sitten siemenseoksella, pelleteillä tai sekaruokinnalla, tärkein osa agapornisten ruokintaa on tuoreravinto, jota ei sovi unohtaa. Suurimman osan kaikista puutostiloista aiheuttaa juuri tuoreravinnon puuttuminen tai liian vähäinen tarjoaminen. Monipuolinen tuoreravinto tuskin aiheuttaa vitamiinien yliannostuksia, sen ainoana haittapuolena saattaa olla pilaantuminen suhteellisen nopeasti.

Pelkkä siemenravinto ei tarjoa viherravintoa paremmin linnuille mm. kuituja, kalsiumia, rautaa, magnaattia, karoteenia, elintärkeitä aminohappoja, puhumattakaan mineraaleista kuten kupari, sinkki ja muut. Valitettavasti näitä kaikkia tärkeitä aineita ei yksi ainoa kasvi sisällä, joten monipuolisuus ja vaihtelevuus tässäkin suhteessa on otettava huomioon.

Kuoriessaan siemeniä lintu menettää elintärkeitä, kuoren sisältämiä kuituja ja karheutta. Pohjapapereitaan syövät linnut kärsivät todennäköisesti juuri kuitujen karheuden puutteesta. Etenkin viherravinnon kuidut ja niiden karheus edistävät lintujen ruuansulatusta ja pitää yllä ruuansulatusentsyymin toimintaa. Viherravinnon merkitys näkyy myös syntyvissä poikasissa vahvana luustona ja nopeammin kehittyvänä sulkapeitteenä, ja auttaa emolintuja palautumaan nopeammin pesinnän rasituksesta.

Tuoretta viherravintoa tulee olla tarjolla jatkuvasti. Tämä monesti tarkoittaa sitä, että nopeasti pilaantuvana sitä täytyy vaihtaa vuorokauden aikana. Kuinka nopeasti ruoka sitten pilaantuu, riippuu monista tekijöistä, ruuasta itsestään, kosteudesta, lämpötilasta, valosta jne. Monet kasvit kuihtuvat nopeasti, kun ne katkaistaan juuresta. Mikäpä estää meitä silloin asettamasta kasvia astiaan, jossa on pohjalla pieni tippa vettä? Näin kasvi pysyy häkissä pidempään parempana. Vanhentunut tuoreruoka on poistettava häkistä päivittäin. Haitallisuutensa lisäksi se kerää ikävästi laumoittain hedelmäkärpäsiä, etenkin syksyisin.

Puhdas viherravinto on usein jopa parempaa kuin pelkät hedelmät ja vihannekset, vaikka nekin ovat tärkeä osa agapornisten ruokavaliota. Joinakin aikoina marjat sisältävät erittäin runsaasti tärkeitä mineraaleja ja hivenaineita. Pääsääntöisesti villit kasvit sisältävät enemmän tärkeitä ainesosia kuin viljellyt, mutta ne täytyy tuntea hyvin ja käyttää niitä monipuolisesti, myös puhdistus on tärkeää. Paras luonnonmukainen viherravinto kasvaa valoisilla paikoilla puhtaassa maassa, ei koskaan tien vieressä eikä tunkiolla.

Erilaisten vihannesten, kasvisten ja hedelmien monipuolista tarjoamista ei edelleenkään sovi unohtaa.

Tavallisimmat hedelmät:
appelsiini, ananas, banaani, omena, greippi, viinirypäleet, kiiwi, kirsikka, luumu, mandariini, melonit, mango, nektariini, papaija, passion, persikka, päärynä ja taateli.

Hedelmiä voi tarjota sekä tuoreena että kuivattuna. Muista säilyntäaineiden vuoksi ainakin pestä hedelmät huolella ennen tarjoilua. Joistakin hedelmistä kannattaa siemenet tai kuoret poistaa ennen tarjoilua.

* Koska kaijaset osaavat olla toisinaan todella nirsoja, ei meidänkään ryhmämme syö näistä montaa hedelmää, joitakin vain hieman maistellaan ja toisiin ei kosketa ollenkaan. Esimerkiksi omenoista kelpaavat vain punaiset omenat, vihreisiin ei kosketa. Vähitellen ovat hyväksyneet myös päärynän, banaanin, ananaksen ja persikan. Maisteluosioon kuuluvat viinirypäleet, melonit ja kiiwi. Kuivattuna meneekin sitten jo aika moni, etenkin siementen seassa.*

Salaatit, Vihannekset, Kasvikset ja Yrtit:
kukkakaali, parsakaali, kiinankaali, ruusukaali, punakaali, lehtisalaatti, persilja, jäävuorisalaatti, pinaatti, vuonankaali, rucola, kurkku, kesäkurpitsa, munakoiso, tomaatti, paprika, chili, porkkana, nauris, lanttu, punajuuri, peruna (keitetty), bataatti (keitetty), tuoreet herneenpalot, vihreät pavut, sokerimaissi, oregano, basilika, ruohosipuli.

Näitä voi antaa sulatettuina pakasteina, kypsennettynä tai tuoreena ja jopa kuivattuna.

* Tämä on osio, jota ei sovi unohtaa ja jonka hyväksymiseen kannattaa nähdä vaivaa. Tarjolla on aina "jotain" tuoretta vihreää, meillä hyväksytyimmät ovat jäävuorisalaatti, lehtisalaatti ja kiinankaali, myös rucola ja tuore pinaatti kelpaa. Maisteluosioon kuuluu kurkku, paprika, chili, porkkana, herneet ja maissi. Kuivattuna tai lintuleivän seassa meneekin sitten taas useampi.*

Myrkyttömät marjat:
mansikka, ahomansikka, mustikka, puolukka, juolukka, karpalo, herukat, lakka, vadelma, tyrni, pihlaja, ruusunmarja, seljapensaan marjat.

* marjat myös lintuleivän seassa, jos muuten ei mene*

Palkokasvit (mielellään kypsäksi keitettynä):
herneet (sokeriherne myös tuoreena palkoineen), pavut, linssit, quinoa

Kokonaiset viljanjyvät, (myös puuroksi keitettynä):
riisi, kaura, vehnä, ohra, ruis, hirssi, tattari, maustamattomat pastatuotteet, kokojyväleivät.

Kesäiset luonnonantimet:
Vaatii jo omistajalta pientä kasvituntemusta, mutta turvallisia ovat ainakin:
nokkonen, voikukka (kukat ja lehdet), pihatähtimö (vesiheinä), akankaali, jauhosavikka, lutukka, nuoret horsmanversot, piharatamo (lehdet ja kukinto varsineen), poimulehti, ukonnauris, vuohenputki, suolaheinä, saraheinä, hiirenvirna, valkoapila....

Kukat:
kehäkukka, krassit, orvokki, leinikki, voikukka, nenätti, kurpitsa, valkoapila.

Lehtipuiden ja pensaiden oksat:
omena, kirsikka, koivu, haapa, paju, pihlaja, herukat, orapihlaja.

Ravintoarvojen lisäksi antavat nokalle luonnollisen vaihtoehdon kuluttamiselle. Mitä enemmän lintu käyttää nokkaansa, sitä harvemmin sitä täytyy ihmisen toimesta lyhentää. Oksia voi antaa myös silmuineen ja lehtineen. Kaijasille pitäisikin tarjota tuoreita oksia vähintään kerran viikkoon.

Idätys tapahtuu usein näin:
Pese huolella idätettävät siemenet. Kaada ne idätysastiaan ja anna niiden seistä vähintään 48 tuntia huuhdellen idätysastiaa säännöllisesti 2 kertaa aamuin ja illoin n. neljän päivän ajan tai kunnes siemenet itävät. Lopuksi huuhtele kahteen kertaan itäneet siemenet haalealla vedellä, valuta vesi pois ja tarjoile linnuille laakeasta astiasta omassa kupissaan parin tunnin ajan.

Idätykseen sopivat mm. tattari, vehnä, ohra, kaura, amarantti, hirssi ja auringonkukan siemenet. Myös ostettua parakiittien siemenseosta tai kanarianlinnun siemensekoitusta voi idättää, jos ne eivät sisällä pellettipaloja. Idättää voi myös tosinaan herneitä, linssejä ja mung-papuja, sinimailasta (alfalfa), vesiheinää, vihantakrassia, sarviapilaa jne. Tällaisen idätetyn viherravinnon ravintoarvot ovat erittäin korkeat. Idätettyä viherravintoa tulisi tarjota vähintään kerran viikossa.

Idätettyjen siementen huono puoli on se, että ne pilaantuvat nopeasti. Siksi ne eivät saa olla tarjolla muutamaa tuntia kauempaa. Tarjoa siis vain kerralla sellainen määrä, jonka tiedät lintusi syövän. Idätettyjä siemeniä ei saa jättää kuppiin yli vuorokaudeksi.

Myös versoja ja oraita voi antaa. Parhaita ovat juuri auringonkukka, herne, vehnä ja kaura.

Vinkki:
Pääsiäisen lähestyessä laita kasvamaan ohraa rairuohon sijaan. Myös vieri-viereen asetelluista herneistä tulee kaunis koriste, jonka linnut voivat turvallisesti syödä.

Jokainen varmasti haluaa toisinaan hemmotella itseään ja lemmikkiään, olkoot se sitten koira, kultakala tai lintu. Siinä ei ole mitään väärää, kunhan muistaa pysyä kohtuuden rajoissa ja muistaa, että makupalat ovat aina vain lisäruokaa. Makupalojen kohdalla varmista että ne eivät sisällä lisäaineita, keinotekoisia väriaineita tai ylimääräistä sokeria.

Agapornisten hemmotteluun sopivat vaikkapa erityisesti maistuvat hirssintähkät, hunajaiset ja hedelmäiset siementangot, kohtalaisesti maistuvat puolikypsä maissi tai parsakaali, mikseipä jopa täysjyväleipä tai ne himoitut auringonkukan siemenet kohtuudella, samoin suosikkihedelmän palat tuoreena tai kuivattuna, sekä kotona tehty lintuleipä. Linnulle sopivia makupaloja ei ole sipsit, suklaa tai makeiset.

Makupalat on hyvä yhdistää esimerkiksi opetuksen pariin, jolloin makupalat toimivat hyvänä palkkiona oikein tehdystä asiasta. Esimerkiksi häkkiin menemisessä, kepille tai kädelle tulossa jne. Kun palkkio yhdistetään vain tällaisiin hetkiin, on oppiminen huomattavasti nopeampaa eikä herkut ole menettänyt merkitystä linnulle. Makupalojen liiallista syöttöä on varottava tarkoin, sillä kaijaset oppivat helposti todella nirsoiksi.

Toisinaan tarvitaan erityisiä proteiinin, kivennäisten tai vitamiin lähteitä eri syistä. Siksi toisinaan agaporniksille tulee tarjota vaikkapa keitettyä kananmunaa, kananmunan kuorista jauhettua murskaa, tummaa riisiä keitettynä, maustamatonta kalaa keitettynä, jauhelihaa paistettuna tai mahdollisesti jopa muurahaisen tai jauhomatojen toukkia. Toisinaan myös maustamatonta raejuustoa ja jugurttia.

Unohtaa ei myöskään saa simpukkarouhetta, erilaisia nokkakiviä ja mineraaliorsia tai seepiansuomua, jodikiveä, kalkki- ja simpukkarouhetta, eikä myöskään erilaisia mineraali- ja lisävitamiinivalmisteita. Näitä ovat mm. Calcivet, Daily Essential, Otrivitol, Feather-Up, Bonnie yms. Linnun ruokavaliossa tulee myös huomioida kupuhiekat tarpeen mukaan.

Tärkeintä ruokinnassa on huomioida niin lajien erilainen vitamiinitarve kuin myös sama lintukohtaisesti ja ajankohtaisesti. Vitamiinitarvetta pystyy jonkinverran tasapainottamaan vaikka tuoreruuan käytöllä ilman teollisia lisävalmisteita, jos lintu osaa itse syödä monipuolisesti.

Perusruuan lisäksi meillä annetaan satunnaisesti "papukaijaleipää", jonka koostumus vaihtelee suurestikin jokaisella valmistuskerralla. Kausiluontoisesti lisään siihen erilaista vihannesta ja hedelmää, aina jotain vihreää, hieman siemeniä, marjoja, hunajaa jne. Kananmunat murskaan sekaan kuorineen ja kiinteytän taikinan yleensä ruisjauhoilla. Osa linnuistani on ollut erittäin nirsoja tuoreruuan suhteen, mutta syödessään tätä leipää, ovat saaneet myös tärkeitä vitamiineja. Lintuyhdistysten sivuilta löydät joitakin reseptejä leivälle.

Lajikohtaisesti huomioi myös erilainen tarve. Naamiokaijasten, sambesinkaijasten ja jokikaijasten ruokavalion tulee sisältää C-vitamiinia ja mineraaleja enemmän kuin ruusukaijasten. Tämän tarpeen tyydyttäminen on vain itsestäsi kiinni, tyydytitpä sen linnuillesi sitten keinotekoisilla vitamiinivalmisteilla tai luonnonmukaisesti ruokkien.

Suurin ongelma ruokinnassa on usein lintujen nirsous ja ennakkoluulot uutta ruokavaliota kohtaan. Sinun on jaksettava päivästä toiseen laittaa erilaista tuoreruokaa tarjolle vaikka lintu ei edes vilkaise kuppia kohti. Myös siemenettömät päivät ovat sallittuja, jotta lintu oppisi maistamaan uusia makuja. Erilaiset "tarjontatavat" kannattaa myös kokeilla: pilkottuna, lohkottuna, raastettuna, kuutioituna, suikaloituna, kupista, roikotettuna jne... Itsekin saatat joutua maiskuttelemaan häkin edessä vihanneksia ja hedelmiä saadaksesi linnun mielenkiinnon heräämään. Eräänä päivänä lintusi voi sinut sitten yllättää ja maistaa tarjolla olevaa, terveellistä ruokaa.

Makupaloja ei todellakaan kannata tarjota päivittäin vapaasti, lintu oppii nirsoksi hyvin äkkiä. "Koulutuksessa" ja kesyttämisessä makupalat ovat taas korvaamattomia. Saadakseen herkkuja linnulta vaaditaan "jokin temppu", olkoot se sitten häkkiinmeno, kädelletulo tai jokin vaativampi, oikea temppu.

Kunnollinen ruokinta edesauttaa myös onnistunutta pesintää, jolloin emolinnut tarvitsevat monipuolisempaa, rasvaisempaa ja öljyrikkaampaa ruokaa. Sama pätee myös sulkasadon aikaan, jos linnulla on stressiä tai jos olosuhteet ovat viileämmät (esim. talvi). Kokeneet eurooppalaiset kasvattajat myös vaihtelevat ruokintaa vuodenaikojen ja ajankohtien mukaan. Liian ravinnepitoisen ruuan jatkuva syöttäminen voi olla aivan yhtä vaarallista linnun terveydelle kuin liian "köyhänkin" ruuan jatkuva syöttäminen.