RUOKAPYRAMIDI

Lukiessani uutta Kaijutin lehteä joulukuussa 2006, yksi parhaista jutuista oli ruokapyramidi puun latvustoissa syöville papukaijoille. Minua kuitenkin jäi hämäämään se, millaisia arvoja nämä pienet saisivat, jotka syövät lähes maantasalla ruohonsiemeniä kuivemmilla alueilla.

No, pitihän sinne www.holisticbirds.com -sivuille mennä itsekin katsomaan vanhoja uutiskirjeitä ja sivuilta löytyikin lähinnä neitokakaduille, roselloille ja undulaateille sopiva taulukko, mutta soveltaen sitä voi hyvin käyttää myös kaijasille, kun huomioi australialaisen ilmaston sijaan afrikkalaisen kasvuston. En jaksanut alkaa hienoa pyramidikuvaa piirtämään ja suomennoskin on erittäin vapaamuotoinen ja keskeneräinen, mutta tästä näet osviittaa antamaan itsellesi ideoita myös kaijasten ruokintaan.

Ainakin itsestäni tämä tuntuu suhteellisen järkevältä määrältä ajatellen myös kaijasten lunnollisia oloja. Pääosin kaijaset elävät kuivemmilla savannialueilla, jossa kasvaa erilaisia ruohoja eriasteisina (iduista siemennysvaiheeseen), myöskin muuta lehtivihreää ja marjapensaita. Samoin viljapellot ja vihannekset varmastikin kuuluvat kaijasten luonnolliseen elinymäristöön niiden tehdessä ruuanhakumatkoja viljelmille. Tärkeä huomio on, että kaijaset lähinnä ruokailevat savanneilla maantasalla, ei puiden latvustoissa eikä sademetsissä, joten luonnonolojakin ajatellen hedelmien pieni määrä kaijasille ei ole yllätys.

Mikä taas tässä minut yllätti, oli idättämisen tärkeys verrattuna itse siemeniin, vihreän suuri osuus sekä marjat. N. 50%:sesti siis ruokavalion pitäisi koostua vihreästä ja vihanneksista, reilu nejännes erilaisista siemenistä JA iduista, ja loppu neljännes marjoista, hedelmistä, kuiduista, eläinproteiinista + muista. Tämä asettaakin hieman haastetta monelle kaijastenomistajille, tunnetusti kun moni niistä on kovin nirso ja siementen perään, joita totutusti laitamme kupintäydeltä koko ajan tarjolle.

Eli maalaisjärjellä ajatellen pitäisi olla aina tarjolla erilaisia salaatteja, muuta tummaa vihreää, ituja ja vihanneksia, erilaisia siemeniä ei voi pitää esillä ainakaan alkuun kokopäiväisesti ennenkuin kaijaset ovat oppineet syömään monipuolisesti. Öljypitoisia siemeniä ovat luonnollisesti erilaiset pähkinät ja auringonkukka.

Ainakin itse joudun vähentämään hieman hedelmien määrää ja nostamaan vastaavasti marjojen ja kasvisten osuutta kiinnittäen huomiota edelleen monipuolisuuteen. Myös eläinproteiiniin joudun hieman kiinnittämään huomiota, samoin kuin kuitujen monipuolisuuteen myös kukissa. Suurin muutos on varmasti meillä siemenmäärän vähentäminen, jonka monipuolisuuteen onneksi myös viljoissa olen kuitenkin osannut kiinnittää huomiota. Mutta kokonaisuutta ajatellen en ole kovin väärinkään ruokkinut tähän asti, vain pientä hienosäätöä on hakusessa.

Mielenkiintoinen nettisivusto kaikenkaikkiaan ja korostaa luonnollisempaa ruokavaliota. Kuten huomattavissa, pelleteistä ei pyramidissa puhuta, sivustolla kyllä niistäkin oma mielenkiintoinen pätkä löytyy, jossa sinänsä ei ollut minulle mitään uutta ja ihmeellistä. Sivustolla kannattaa vierailla ehdottomasti, jos englanti vain jotenkin taipuu. Toki luonnonmukaisempaa ruokavaliota noudatettaessa on oma vaivansa, mutta mitä emme tekisikään rakkaiden lemmikkiemme eteen...?

Lähdenkin siis itse jälleen laittamaan viljoja, erilaisia siemeniä, herneitä ja papuja itämään ja orastamaan sekä salaatteja kasvamaan, tosin aiempaa enemmän, ja otan pakastimesta sulamaan myös marjoja. Mitä sinä teet?

Jälkikirjoitus 17.12.2006:
Viikon ajan tirpoillemme on tarjottu nyt entistä enemmän tuoreravintoa ja vähemmän siemeniä. Yllättävän hyvin osa linnuista on maistellut tarjottavia pienen närästyksen jälkeen. Ratkaisu löytyi hyvinkin helposti sillä, että pilkoin kaikki aika pieniksi ja tein ns. salaattiannoksen metallikuppiin vihreästä, iduista ja oraista, vihanneksista, marjoista ja hedelmistä, johon lisäsin houkuttimeksi liotettuja siemeniä ja viljaa. Näin ainakin pellettien osuuden olen voinut vähentää todella pieneksi.

Aloitin sellaisilla tuotteilla, jotka jo nyt kelpaavat ja päivittäin korvasin yhden "ryhmän" uudella makukokemuksella. Esimerkiksi korvatessani omenan kiwillä, se meni huomaamatta, vaikka ennen siihen ei koskettukaan. Samoin vaihto kurkusta kesäkurpitsaan kävi vaivattomasti seuraavana päivänä ja yllätyksekseni myös sotkeva mustaherukka hävisi kupeista, vaikka ennen ne potkittiin vain alas. Oikeat määrät ovat vielä hieman hakusessa, pääasia on nyt vain se, että maistavat kaikkea.

Tehtävää on vielä paljon edessä, mutta tähän asti saavutettu tuntuu jo puolivoitolta. Parhaiten siihen on sopeutunut ruusukaijaset, itsepäisten fischerien kanssa saan toki vääntää vielä hetken niiden heitellessä ruokaa alas kupistaan. Jos yksikin maistaa hieman, on suurempi mahdollisuus saada koko porukka ennakkoluulottomammaksi. Väki narskuttelee täällä iltaisin aika tyytyväisenä, joten en voi kuin yhtyä niiden olotilaan.