HYBRIDIT
Saan aina toisinaan kyselyjä kaijasten omistajilta, jotta minkä värinen tai lajinen heidän lintunsa mahtaa olla. Ja pelottavan usein törmään juuri hybrideihin. Olen jopa kahdesti lähtenyt itse ostamaan lajipuhdasta lintua todetakseni, jotta minulle yritetään myydä lajisekoituksia lajipuhtaina. Tosin puhtaasti ihmisten tietämättömyydestä. Mutta toisaalta pidän sitä pelottavana. Ei kai kukaan haluaisi ostaa hevosta, joka myöhemmin paljastuisi muuliksi? Siksi lajin tunnistuskin on tärkeää. Ei vain riitä, että on "joku kaijanen".
Hybridi on kahden lajin risteymä. Kaijasissa tämä on mahdollista vain ihmisen tahdosta. Luonto on järjestänyt asian toisin, lajit eivät luonnossa pääse sekoittumaan toisiinsa, sillä ne asuvat etäällä toisistaan. Esimerkiksi ruusukaijanen asuu Keski-Afrikan länsirannikolla, kun taas viktoriankaijanen asuu Länsi-Afrikan itäpuolella.
Luonto on hoitanut asian myös toisella tavalla; ruusukaijasen ja rengassilmäisten lajien (viktoriankaijanen, naamiokaijanen, jokikaijanen, sambesinkaijanen) jälkeläinen on lisääntymiskyvytön! Kaijasmaailman muuli.
Se, että ihminen risteyttää tarkoituksella kahta näin erilaista lajia saadakseen lisääntymiskyvyttömiä jälkeläisiä, ei paranna myöskään linnun henkistä hyvinvointia. Usein nämä hybridit ilmentävät käytökseltäänkin sekakäytöstä ja elekieltä, joka ei ole tyypillistä kummallekaan lajille. Näillä hybrideillä on raportoitu eniten juuri käytös- ja luonneongelmia.
Rengassilmäiset lajit keskenään pystyvät risteytymään ja tuottamaan hedelmällisiä jälkeläisiä. Tätä ominaisuutta on käytetty hyväksi rengassilmäisten kaijasten värijalostuksessa. Sitä kutsutaan transmutaatioksi. Kyseistä jalostustapaa tulee käyttää vain vastuuntuntoisesti, sillä se vie useita sukupolvia ja huolellista jalostussuunnittelua takaisin alkuperäiseen lajiin, jotta lajin standardit pysyvät ennallaan ja siihen saadaan haluttu väriominaisuus. Erään kaijasteoksen mukaan vaatii vähintään 8 sukupolvea huolellista jalostustyötä, jotta päästään takaisin lajipuhtauteen!
Kenenkään ihmisen ei tule tehdä ominpäin tällaisia jalostuskokeiluja. Siksi onkin enemmän kuin suotavaa, että sekapareja ei pidetä, tai ainakaan niiden ei anneta koskaan pesiä. Myöskään hybridejä ei käytetä jalostukseen, lajipuhtaita lintuja siihen toimintaan riittää. Hybridejä ei myöskään tule päästää markkinoille. Jokaisen itseään kunnioittavan pesittäjän/kasvattajan pitäisi vaalia lajipuhtautta sen verran.
Jonkun verran näitä hybridejä kaupitellaan myös "uutena kaijaslajina" tietämättömille kysyjille, ja nämä menevät halpaan, kun lajille on annettu joku uusi hieno, itsekeksitty nimi. Kun on hankkimassa kaijasta, on hyvin tärkeää ensin tutustua huolella lajeihin ja niiden standardeihin. Varsinkin kun jos ikinä ajattelee pesittävänsä omia lintujaan, pitää osata hankkia hyvää materiaalia ja vaalia näin kunkin lajin ominaisuuksia parhaalla mahdollisella tavalla.
Itselläni hybridit elävät täysin lemmikkeinä ja niiltä on kielletty pesittäminen. Ne saavat elää parvessani elämänsä loppuun asti tuottamatta ainoatakaan jälkeläistä.
Saan aina toisinaan kyselyjä kaijasten omistajilta, jotta minkä värinen tai lajinen heidän lintunsa mahtaa olla. Ja pelottavan usein törmään juuri hybrideihin. Olen jopa kahdesti lähtenyt itse ostamaan lajipuhdasta lintua todetakseni, jotta minulle yritetään myydä lajisekoituksia lajipuhtaina. Tosin puhtaasti ihmisten tietämättömyydestä. Mutta toisaalta pidän sitä pelottavana. Ei kai kukaan haluaisi ostaa hevosta, joka myöhemmin paljastuisi muuliksi? Siksi lajin tunnistuskin on tärkeää. Ei vain riitä, että on "joku kaijanen".
Hybridi on kahden lajin risteymä. Kaijasissa tämä on mahdollista vain ihmisen tahdosta. Luonto on järjestänyt asian toisin, lajit eivät luonnossa pääse sekoittumaan toisiinsa, sillä ne asuvat etäällä toisistaan. Esimerkiksi ruusukaijanen asuu Keski-Afrikan länsirannikolla, kun taas viktoriankaijanen asuu Länsi-Afrikan itäpuolella.
Luonto on hoitanut asian myös toisella tavalla; ruusukaijasen ja rengassilmäisten lajien (viktoriankaijanen, naamiokaijanen, jokikaijanen, sambesinkaijanen) jälkeläinen on lisääntymiskyvytön! Kaijasmaailman muuli.
Se, että ihminen risteyttää tarkoituksella kahta näin erilaista lajia saadakseen lisääntymiskyvyttömiä jälkeläisiä, ei paranna myöskään linnun henkistä hyvinvointia. Usein nämä hybridit ilmentävät käytökseltäänkin sekakäytöstä ja elekieltä, joka ei ole tyypillistä kummallekaan lajille. Näillä hybrideillä on raportoitu eniten juuri käytös- ja luonneongelmia.
Rengassilmäiset lajit keskenään pystyvät risteytymään ja tuottamaan hedelmällisiä jälkeläisiä. Tätä ominaisuutta on käytetty hyväksi rengassilmäisten kaijasten värijalostuksessa. Sitä kutsutaan transmutaatioksi. Kyseistä jalostustapaa tulee käyttää vain vastuuntuntoisesti, sillä se vie useita sukupolvia ja huolellista jalostussuunnittelua takaisin alkuperäiseen lajiin, jotta lajin standardit pysyvät ennallaan ja siihen saadaan haluttu väriominaisuus. Erään kaijasteoksen mukaan vaatii vähintään 8 sukupolvea huolellista jalostustyötä, jotta päästään takaisin lajipuhtauteen!
Kenenkään ihmisen ei tule tehdä ominpäin tällaisia jalostuskokeiluja. Siksi onkin enemmän kuin suotavaa, että sekapareja ei pidetä, tai ainakaan niiden ei anneta koskaan pesiä. Myöskään hybridejä ei käytetä jalostukseen, lajipuhtaita lintuja siihen toimintaan riittää. Hybridejä ei myöskään tule päästää markkinoille. Jokaisen itseään kunnioittavan pesittäjän/kasvattajan pitäisi vaalia lajipuhtautta sen verran.
Jonkun verran näitä hybridejä kaupitellaan myös "uutena kaijaslajina" tietämättömille kysyjille, ja nämä menevät halpaan, kun lajille on annettu joku uusi hieno, itsekeksitty nimi. Kun on hankkimassa kaijasta, on hyvin tärkeää ensin tutustua huolella lajeihin ja niiden standardeihin. Varsinkin kun jos ikinä ajattelee pesittävänsä omia lintujaan, pitää osata hankkia hyvää materiaalia ja vaalia näin kunkin lajin ominaisuuksia parhaalla mahdollisella tavalla.
Itselläni hybridit elävät täysin lemmikkeinä ja niiltä on kielletty pesittäminen. Ne saavat elää parvessani elämänsä loppuun asti tuottamatta ainoatakaan jälkeläistä.
