YLEISTÄ LUONTEESTA JA HANKINNASTA

Kaijaset ovat erittäin vilkkaita ja pirteitä lintuja, jotka saattavat myös kesyyntyä mikäli niiden kanssa seurustellaan paljon. Kaijaset metelöivät päästäen pitkiä, lyhyitä ja kimakoita ääniä, "laulavat", visertävät, narskuttavat ja sirkuttavat. Ne ovat myös suhteellisen kovia sotkemaan, heitellen siemeniä, repien pohjapaperia ja silputen oksia. Lisäksi päivittäin vapaana lennätettävänä lajina ne kakkivat taulun raameihin, kirjahyllyyn ja sohvan selkämyksille. Irtoavat höyhenet ja muu linnuista lähtevä pöly saattaa aiheuttaa allergisia kohtauksia linnuille ja pölylle herkistyneille ihmisille. Missään nimessä siis kaijasetkaan eivät ole hiljaisuutta, siisteyttä ja puhtautta rakastavan ihmisen lemmikkejä.

Kaijaset eivät kuulu niihin kaijoihin, jotka oppivat puhumaan. Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön, joidenkin viktoriankaijasten ja ruusukaijasten tiedän oppineen muutamia sanoja ja matkivan tiettyjä melodioita. Mutta jos kriteerisi papukaijojen hankinnassa on ehdoton käsikesyys ja puhuminen, unohda silloin kaijaset. Kaijaset ovat kaikenkaikkiaan kuitenkin helppohoitoisia, kauniita lintuja, jotka ovat aloittelijoillekin sopivia pieniä papukaijoja ja villeinäkin hauskaa seurattavaa.

Osta lintu mieluiten suoraan kasvattajalta, näin pystyt varmistamaan paremmin linnun alkuperän. Älä mielellään osta sisarparituksesta syntyneitä sisaruksia, joita jotkut ihmiset kauppaavat. Tällainen jalostus on aina vaarallista. Hyvä kasvattaja pystyy auttamaan sinua paremmin tiedoillaan ja taidoillaan kuin moni eläinkauppa. Eläinkaupan linnut ovat usein juuri näitä toisiinsa leimaantuneita sisaruspareja ja niitä myydäänkin usein vain pareittain. Eikä niiden alkuperästä, iästä, tai suvusta ole aina saatavissa mitään tietoa.

Eläinkaupoissa on erittäin harvoin käsikesyjä kaijasia, yksityisellä kasvattajalla taas on usein enemmän aikaa linnuilleen ja monilla on osittain käsinruokittuja poikasia, jotka ovat näin tottuneet jo ihmiseen. Mitä nuorempi lintu ja ollut kontaktissa ihmisen kanssa, sitä helpommin se kesyyntyy. Toki kannattaa ottaa huomioon, että yksittäinen lintu voi jopa leimaantua omistajaansa, mutta pari aina toisiinsa.

Huomioonotettava seikka on myös rengastus ja sukupuolen "tunnistaminen". Kasvattajan rengastama poikanen on lähes aina turvallinen ostos, sillä sen syntymäaika, suku ja alkuperä on lähes aina 100%:sti tiedossa, sekä kasvattaja osaa myös jotenkin tunnistaa sukupuolia tai on ainakin valmis DNA-testaamaan mahdollisuuksiensa mukaan lintunsa. Eläinkaupoissa on harvoin rengastettuja, poikkeuksena ne eläinkaupat, jotka itse joko kasvattavat tai tuovat linnut ulkomailta. Kaikilla kaupoilla tai edes yksityisillä ei ole tietotaitoa tunnistaa sukupuolia eikä mielenkiintoa kalliiseen DNA-testaukseen.
RUOKINTA
Häkkilintuina kaijaset syövät pääosin erilaisia siemenseoksia (isojen papukaijojen siemenseos, parakiittien siemenseos, undulaattien ja peippojen siemenseos), parakiitteille sopivan kokoisia pellettejä, kasviksia ja salaatteja, hedelmiä, marjoja, keitettyä kananmunaa, tummaa riisiä keitettynä, maissia, hirssiä, viljaa, kokojyväleipää. Toisinaan niille voi antaa myös hieman keitettyä, maustamatonta kalaa tai vähärasvaista juustoa, kuten raejuustoa. Myös idätetyt ruuat ovat suurta herkkua. Tuoreruuan tärkeyttä ei koskaan sovi unohtaa.

Kiellettyihin ruokiin kuuluu mm avokado, raparperi, suklaa, maustetut ja suolaiset makupalat, sokeri, makeiset, leivokset, kahvi, tee ja tietenkin alkoholi, jota linnun maksa ei pysty sulattamaan.

Kun olet hankkimassa lintuja, tutustu huolella etukäteen ruokavalioihin mm. internetissä ja pyydä kasvattajalta vielä vaikka ruokinta-ohjeet, jotta näet millaiseen ruokaan kaijaset ovat tottuneet. Mitä monipuolisemmin ruokit, sitä paremmin lintusi voivat eikä määrä koskaan korvaa laatua. Monipuolinen ruoka korvaa osittain myös lisävitamiinien tarpeen.

Kaijasilla tulee olla häkissä myös raikasta vettä juotavaksi koko ajan. Monet kaijaset osaavatkin hyödyntää jyrsijäpulloa puhtaan juomaveden turvaamiseksi, avoimissa kipoissa mielummin kylvetään ja sinne kannetaan siemenet ja oksat likoamaan. Saatavilla tulee olla myös seepiansuomua, kalkkikivi, jodikivi sekä kupuhiekkaa. Kesällä ruokavaliota voi kasvattaa mm. voikukan lehdillä, apilalla sekä tuoreilla pajun, koivun ja hedelmäpuun lehtisillä oksilla.

Varmistaaksesi kaijasten monipuolisen ruokinnan, voit antaa niille tarkoitukseen sopivia lisävitamiineja, kuten Calcivetia ja Daily Essentialia. Samoin siementen sekaan voi laittaa vielä ns. voimaruokaa. Lisämineraaleja ei sovi unohtaa, kupuhiekka tai kalkkirouheet ei tee pahaa.
HÄKKI
Kaijasilla tulisi olla mahdollisimman suuri häkki, jossa on riittävästi lentotilaa ja mahdollisuus myös kiipeilyyn. Päivittäiset vapaanaolot ja kiipeilyhetket pitävät tämän aktiivisen linnun virkeänä. Ne ovat myös erittäin uteliaita ja leikkisiä, joten virikkeitä on niille suotava. Mikään ei ole surkeampi näky kuin liian pienessä häkissä jatkuvasti pidetty pari, joka apatiansa keskellä nyppivät toisiltaan sulkia. Perussääntönä voi kuitenkin pitää ettei tilaa ole koskaan liikaa, mitä isompi ja pidempi häkki, sitä parempi. Parille tulisikin olla vähintään 1 m pitkä häkki, jos lintujen vapaanalentoaika on päivittäin muutaman tunnin tai jopa alle.

Joissakin lehdissä suositellaan kaijasille pönttöä nukkumapaikaksi vedoten siihen, että ne ovat kolopesijöitä. Pönttö usein kuitenkin laukaisee paritteluhalun tai tyhjien munien tekemisen turhaan ja näin rasittavat lintuja. Kaijaset pystyvät hyvin nukkumaan myös ihan orrella eikä pönttöä saa laittaa etenkään sisarusparille tai jos ei halua pesityttää lintujaan. Pönttö kuuluu häkkiin vain pesimistarkoituksessa, nukkumiseen saa orret riittää!

Häkissä tulisi olla vähintään 2 ortta. Parhaimmat orret saa sopivan mittaisista ja paksuisista luonnonoksista, joita ei tarvitse päällystää. Luonnonoksat kannattaa kuitenkin ensin viedä hetkeksi kuumaan saunaan tai liottaa hyvin kuumassa vedessä, jotta niistä kuolee epämääräiset eliöt ja bakteerit. Luonnonorsiksi käy hyvin mm. koivun, lepän, vaahteran, haavan, pajun ja omenapuun oksat. Luonnonoksat antavat jaloille riittävää voimistelua ja samalla sen pinta lyhentää kynsiä ja antaa paremman mahdollisuuden nokankin hiomiseen.

Häkin pohjalle voi laittaa sanomalehteä tai erillistä pohjapaperia. Kaijasilla on kuitenkin helposti tapana silputa lehteä mielellään eikä sanomalehden muste välttämättä ole mitenkään terveellistä linnuille. Paperin sijaan voi hyvin käyttää vaikkapa tarpeeksi hienoa akvaario- tai hiekkapuhallushiekkaa (pesty ja uunissa lämmitetty), joka on helppo puhdistaa ulosteista, siementen kuorista ja muista epäpuhtauksista kerran viikkoon siivilöimällä. Eläinkaupoissa on myynnissä myös tähän tarkoitukseen erillistä hiekkaa, joka muistuttaa kissanhiekkaa. Jotkut käyttävät myös mm. kutteripurua ja puuhaketta (mm mörttiröpö), puupellettejä, pöytäliinoja jne.
MUU HOITO
Kaijaset ovat myös "siistejä" lintuja, ne nauttivat päivittäisistä vesi- ja aurinkokylvyistä, sekä sukivat sulkapeitteensä kuntoon päivittäin. Häkin pohjalle voi asettaa niille kupin uima-altaaksi tai hankkia tätä tarkoitusta varten tehdyn lintujen uima-altaan. Jos et pysty sellaista hankkimaan, voit myös suihkepullolla suihkutella lintua pari kertaa päivässä. Uima-allas täytyy pestä päivittäin, sillä kaijasilla on tapana liottaa siemeniä vedessä, sama koskee juomavettä. Myös hiekkakylvyt silloin tällöin voivat olla kaijasten mieleen.

Ilmankosteus on myös tärkeä asia kaijasten hoidossa. Sähköinen ilmankostutin on paras vaihtoehto. Pesintäaikana erittäin tärkeä kapistus, jota ei sovi unohtaa. Liian kuiva huoneilma saattaa aiheuttaa erilaisia ihosairauksia. Mikäli et pysty käyttämään erillistä kostutinta, tulee uima-altaat ja suihkuttelu ehdottoman tärkeiksi päivittäin.

Kaijanen on afrikkalainen laji päiväntasaajan lähettyviltä. Tämä tietää sitä, että se on tottunut läpi vuoden saamaan valoa n. 12 tuntia päivässä. Auringonvalon avulla lintu tuottaa D-vitamiinia elimistöönsä. Suomen olosuhteet talvisin eivät riitä takaamaan linnun terveyttä ilman erityistä lintulamppua (vrt. akvaario- ja matelijalamput). Siksi tälle lajille pitääkin asettaa häkin yläpuolelle tämä valo, mieluiten ajastimen kanssa.

Mikäli mahdollista, rakenna linnuille ulkohäkki kesäksi, mutta lämpöhalvauksen välttämiseksi laita siihen katto, joka samalla suojaa pieniltä vesisateilta. Kaijaset todella rakastavat ulkona olemista, kunhan vain ei ole liian kylmää (n. 20 astetta on suositeltava lämpötila) eivätkä ne joudu pitkäksi aikaa suoraan auringonpaisteeseen. Myös sisähäkin voit viedä hetkeksi ulos. Älä kuitenkaan jätä häkkiä valvomatta, sillä pihalla on paljon vaaroja, kuten mm. kissat, koirat, haukat ja varikset, ja myös naapuruston lapset, jotka saattavat pelotella lintuja tai jopa avata häkin.

Muista myös lajikohtaiset lämpötilavaatimukset! Kaikkia lajeja ei voi viedä ulos meidän leveysasteillamme.

Kaijaset rakastavat tuoreita lehtipuun oksia. Näitä onkin tarjottava vähintään joka toinen päivä. Samalla kun se antaa tekemistä, linnut saavat niistä myös erilaisia lisäravinteita sekä pureskeleminen auttaa pitämään nokan tarpeeksi lyhyenä, eikä sitä tarvitse katkaista. Sama koskee myös kynsiäkin, johon manikyyriorret ovat oiva apu.
YMPÄRISTÖ
Sisätiloissa sijoita häkki mielellään seinän viereen, näin lintu tuntee olonsa turvallisemmaksi. Paras korkeus on sellainen, että orret ovat silmiesi tasolla. Lisäksi häkin on mielellään oltava sellaisessa paikassa, jossa lintu pystyy seuraamaan ihmisten elämää. Häkkiä ei saa mielellään sijoittaa keittiöön, koska esim. teflon-pannusta irtoava käry on papukaijoille vaarallista. Ethän myöskään altista lintuja tupakansavulle.

Ennen lintujen kotiintuomista varmista, että niillä on turvallinen ympäristö kotonasi. Papukaijat ovat usein herkkiä ristivedolle muiden trooppisten lintujen tapaan ja ne voivat vilustua tai sairastua erilaisiin tulehdustauteihin etenkin talvisin. Viktoriankaijaset ja ruusukaijaset tosin kestävät jonkin verran kylmää, joten kesän lämpiminä päivinä niitä voi pitää pihalla ulkohäkissä. Häkkiä ei myöskään saa sijoittaa siten, että aurinko paistaa sinne koko päivän, lintu voi saada lämpöhalvauksen. Myöskään suoraan ikkunan edessä ei ole häkin paras paikka juurikin vedon vuoksi.

Vapaana lentäessään lintua uhkaa sisällä monet vaarat. Keittiössä lintu voi polttaa itsensä kuumassa liedessä, se voi hukkua tiskialtaaseen tai jäädä avoimeen laatikkoon, ellet huomaa linnun siellä olevan. Lintu voi myös pudota avoimeen wc-pönttöön ja hukkua. Uteliaana se saattaa maistella pesuaineita ja saada myrkytyksen. Ihmisten lääkepillerit ovat myös poikkeuksetta linnuille vaarallisia. Kodissasi saattaa olla myös linnuille myrkyllisiä kasveja. Sähköjohdot voivat olla vastuttamatonta nokittavaa, avoin akvaario lisää hukkumisriskiä jne. Avoimista ikkunoista ja ovista on lentänyt ulos moni lintu koskaan enää takaisin palaamatta. Ikkunat tai peilit ovat osoittautuneet kohtalokkaiksi lentohetkillä.

Lisää vaaratilanteita löydät mm. Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n sivuilta: http://www.papukaijat.net tai Suomen Papukaijayhdistys ry:n sivuilta: http://www.papukaijayhdistys.fi

Onnellisen kaijasen elämän takaa noudattamalla kolmea kultaista sääntöä:

1) Puhtaus;
Pidä häkki siistinä, pese pohja vähintään kerran viikkoon. Pese ruoka-, juoma ja kylpyastiat päivittäin, poista rikotut muoviastiat, lelut yms häkistä välittömästi, pidä raikasta vettä aina lintujen saatavilla. Oman mukavuutesi vuoksi joudut myös päivittäin siivoamaan häkin ympäristön irronneista höyhenistä ja heitellyistä siemenistä. Tarjoa myös linnulle omatoiminen kylpymahdollisuus puhtaassa vedessä.

2) Monipuolinen ruokinta;
Kun lintusi saa monipuolista ravintoa, sen on terveen näköinen ja pirteä lintu. Tarkkaile lintusi sulkapeitettä ja virkeyttä jatkuvasti. Varo antamasta liikaa herkkuja linnullesi, se oppii nopeasti nirsoksi. Muista myös erilaiset vitamiinilisät etenkin talvisin. Vaihtelemalla vihanneksia, marjoja ja hedelmiä sekä antamalla silloin tällöin kananmunaa tai kalaa, takaat monipuolisen ravinnon kaijasille. Muista myös kupuhiekka ja seepiansuomu.

3) Virikkeitä ja seurutelua;
Lentohetket vapaana ovat kaijasille erittäin tärkeitä. Ne käyttävät mielellään myös nokkaansa, joten anna niille luvallista ja turvallista silputtavaa, kuten wc-paperin hylsyjä, pieniä pahvilaatikoita, puhelinluettelon tai vaikka lehtipuiden oksia, jotka ovat myös terveellistä silputtavaa. Erilaiset kiipeilytelineet ja keinut ovat myös omiaan näille virkeille linnuille. Vaihtele leluja aina välillä, lintu kyllästyy helposti samoihin. Ja mitä enemmän seurustelet päivittäin lintujesi kanssa, sitä helpommin ne kesyyntyvät ja voivat oppia joitakin temppuja.