Kaijasten värigenetiikan lyhyt oppimäärä

Näin alkuun on pahoiteltava niin termivirheitä kuin mahdollisia käännösvirheitä tässä osiossa. Olen vain pelkkä harrastaja ja yritän selvittää tätä mielenkiintoista aihetta hyvin yksinkertaisella tavalla, joskus jopa hieman oikaisten joissakin kohtaa, jotta asia pysyisi hyvin helppona ja yksinkertaisena ymmärtää näin tavallisen harrastajan näkökulmasta.

Ensimmäisten ruusukaijasten tullessa taloon, en edes tiennyt miksi kutsutaan niiden väriä, minulle ne olivat vain vihreä ja keltainen, kunnes myöhemmin opin niiden sittenkin olevan aqua ja aqua ino. Tästä lähti oma mielenkiintoni kaijasten ihmeelliseen ja kiehtovaan värimaailmaan.

Alkaessani tutkimaan kaijasten värejä, muistissani oli joskus lukioaikoina opittu Mendelin banaanikärpäskokeilut sekä yhden koirarodun värien perinnöllisyys. Mutta mitä enemmän kaijasten värigenetiikasta luin, sitä mielenkiintoisemmaksi se itselleni muuttui ja jossain vaiheessa sitä alkoi oikeasti ymmärtämään sen verran, että pystyi jo tunnistamaan monia eri mutaatioita.

Aloittelevana harrastajana menee taatusti sekaisin genetiikan termistössä ja viimeistään värien eri nimistä, joihin on vaikuttanut niin maanosat, eri tutkijat kuin itse eri harrastajat ympäri maailmaa. Kaijasilla ei ole ollut vakiintunutta väritermistöä suomenkielellä, mutta kansainvälisesti sellainen on luotu viime vuosina. Näillä sivuilla yritän käyttää tuota kansainvälistä termistöä jonkinmoisen suomennoksen rinnalla.

Genetiikasta lyhyesti

Katsoessamme villejä agaporniksia Afrikassa, voimme huomata niiden olevan poikkeuksetta pääväriltään vihreitä. Jokainen meistä varmasti tietää minkä värinen on vihreä ruusukaijanen, vihreä naamiokaijanen tai vihreä viktoriankaijanen. Tämä vihreä väri on luonnossa niiden suojaväri näille saaliseläimille, muut värit olisivat helppoa saalista pedoille. Satunnaisia mutaatioita on luonnossakin havaittu, mutta ne yksilöt em. syistä karsiutuvat pian parvesta.

On myös erilaisia tekijöitä geeneissä, jotka vaikuttavat värin lopulliseen ilmiasuun (fenotyyppi) ja perusasuun (genotyyppi). Osa tekijöistä voi olla dominantteja eli vallitsevia (A), resesiivisiä eli peittyviä (a), osittain vallitsevia tai sukupuolisidonnaisia.

Linnuilla on keskimäärin 40 kromosomia eli 20 kromosomiparia. Poikaset perivät aina puolet koiraalta ja toisen puolen naaraalta. Vain yksi pari ei ole identtinen ja sitä kutsutaan sukupuolikromosomiksi. Nisäkkäistä poiketen koiraalla on kaksi X-kromosomia (XX) ja naaraalla X-kromosomi ja Y-kromosomi (XY). Linnuilla käytetään kansainvälisesti merkkejä ZZ koiraalla ja ZW naaraalla.

Sukupuolisidonnaiset tekijät sijaitsevat näissä Z-kromosomeissa. Siksi koiraspoikanen tarvitsee sukupuolisidonnaisen tekijän molemmilta vanhemmiltaan esiintyäkseen, mutta naaraspoikaselle riittää vain yksi. Naaraspoikanen ei siis koskaan voi olla sukupuolisidonnaisen tekijän kantaja yhdellä kromosomilla, kuten koiras. Sukupuoleen sidonnaisia tekijöitä kaijasilla on esimerkiksi ino ja siihen liittyvä pallid tai kaneli.

Mutaatioiden periytymistavatkin vaihtelevat. Vallitsevat (dominantit) ovat aina visuaalisesti havaittavissa ja ilmentyvät joko kahdella geenillä (DF) tai yhdellä geenillä (SF). Tällaisia ovat kaijasilla niin vihreä väri kuin vallitseva kirjavuus. Epätäydellisen valiitsevat (incomplete dominant) ja osittain valiitsevat (co-dominant) saattavat tulla esiin yhdellä geenillä, mutta yleensä vasta kahdella. Tällaisia kaijasilla on mm. oranssinaamaisuus ja tummuustekijät. Peittyvät eli resessiiviset tekijät tarvitsevat geenin molemmilta vanhemmiltaan tullakseen näkyväksi. Tällaisia ovat kaikki sinisen sarjan värit ja sukupuolikromosomeissa sijaitsevat tekijät.

Sulan rakenne

Höyhententen väri voi vaihdella moninaisissa vivahteissa. Musta, ruskea, punainen ja usein myös keltainen johtuvat pigmenteistä, jotka valikoiden imevät eripituisia valonsäteitä. Valkea ja joissakin tapauksissa keltainen eivät aiheudu pigmenteistä vaan siitä, että valo heijastuu joko kokonaan tai osittain höyhenten huokoisesta, runsaasti ilmaa sisältävästä rakenneaineesta.

Siniset ja sinipunaiset pigmentit puuttuvat lintujen höyhenistä kokonaan, ja vihreäkin pigmentti on hyvin harvinainen. Kuitenkin näitä kaikkia värejä nähdään lintujen puvuissa. Tämä johtuu siitä, että se osa valosta, joka heijastuu ruskeasta tai mustasta pigmentistä, taittuu kulkiessaan höyhenten erikoisen pintakerroksen läpi. Tuo hyvin ohut ja läpinäkyvä kerros toimii valoa hajoittavana prismana ja saa siten aikaan ne metallinhohtoiset sekä muutkin mitä kauniimmat värivivahteet, jotka pienimmästäkin liikkeestä herkästi vaihtava sävyään.

Katsoessamme linnun sulkien värikoostumusta, voimme todeta sen sisältävän kolmea pigmenttiin vaikuttavaa tekijää. Pääsääntöisesti kaijasilla kuitenkin vain kahdesta: eumelaniini (musta ja ruskea pigmentti) ja psittasiini (keltainen ja punainen pigmentti). Kaikki värimutaatiot siis muodostuvat periaatteessa näiden kahden pigmentin vuorovaihtelusta sulkien rakenteessa, sekä sulan ilmakerroksen ja sulan rakenteen muuhun rakennevaihteluun.


Kaijasten vihreä väri syntyy sulkien cortex-kerroksen keltaisen pigmentin määrästä, sulkien ytimen eumelaniin määrästä sekä sulan keskikerroksen värittömistä ilmakennojen heijastumasta. Eumelaniinin, psittasiinin ja ilmaheijastuksen sekoituksesta syntyy kaijasten vihreä väri.

Kaijasten värit johtuvat siis pääosin kahden eri pigmentin, psittasiinin (keltainen, punainen) ja/tai eumelaniinin (musta, harmaa, tummanruskea) tuotannosta sekä sulan rakenteesta.

Psittasiinimutaatioita:

• Aqua
• Turkoosi
• Oranssinaama
• Pale headed
  

Eumelaniinimutaatioita:

• Ino
• Pallid
• Kaneli
  
• Bronze Fallow
• Pale fallow
  

Pisttasiinin ja eumelaniin mutaatio:

• Opaline
  

Sulan rakenteen muutoksen mutaatioita:

• Tummuustekijä
• Violetti
• Slaty

Kaijasten värigenetiikan tekee mielenkiintoiseksi se, että emme aina voi tietää mitä jalostukseen käyttämämme linnut ovat ja mitä värigeenejä ne kantaa, jos emme tunne niiden sukua tarkoin tai tee riittäviä jalostuskokeiluja.  Pelkän värijalostuksen kanssa en kuitenkaan suosittele yrittämistä, sillä jalostuksessa on otettava huomioon myös lintujen psyykkinen ja fyysinen terveys.

Värijalostuksessa on otettava myös huomioon lajien väristandardit. Vaikka meillä ei olekaan lintunäyttelyitä, joissa arvioidaan näitä asetetettuja standardeja, on kasvattajien pyrittävä kuitenkin aina ihanteeseen ylläpitääkseen mahdollisimman hyvää kantaa. Tutustu siis huolella kunkin lajin värien standardeihin!