TIETOA MINUSTA

Olen syntynyt Sahalahdella, Kangasalan lähellä 26.08.2002 ja löytänyt oman kodin Mouhijärveltä. Elämäntehtäväni on hiirten pyydystäminen ja perheen dobermannien kurissapitäminen. Tykkään minä hieman kiusata perheen papukaijojakin. Olen lasten suuri ystävä ja paras kaverini on perheen Jami-poika, jonka kanssa olen yhdessä kasvanut vain reilun vuoden ikäerolla pojan hyväksi.

Väriltäni minä olen mustavalkoinen ja karvanlaadultani sileä. Ei minua ole rekisteröity mihinkään vielä, mutta emäntä kovin haihattelee jostain rotuunotosta. Itse en niin ajatuksesta ole kiinnostunut, kehässä on muutakin tekemistä kuin seistä hienosti ja ravata, hienompaa olisi paimentaa muita laukaten ja ehkä vähän rähistäkin. Pöydällä voisin pusutella sitä henkilöä, joka yrittää hampaitani katsoa. Haihattelujen vuoksi kai sitten sellaisen sirunkin niskanahkani alle, vaikka minulla onkin hieman ilmavat korvat ja heikko pää. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka minustakin tulisi oikein paperillinen koira jokin päivä. Emäntä kyllä sanoo ettei ne lisää rakkautta, minä kelpaan kyllä ihan tällaisenakin. Tappijalkainen tallikoira, sellainenhan minä olen.

Minä olen aikamoinen luupää, tahdon vähän tehdä kaikki oman tahtoni mukaan. Emäntä sanookin, että jos olisin hänen ensimmäinen koira, olisin varmasti pitovaikeustapaus tai minusta olisi tehty rukkaset jo aikoja sitten. Osaan minä sitten olla hellyyttäväkin, ryömin kainaloon ja katson anovasti isoilla silmilläni. Itsesuojeluvaisto minulta puuttuu myös, olen aina mukana isojen koirien tappeluissa enkä pelkää edes supikoiraa, jonka kohtasimme lenkillä. Ehkäpä emäntäni vie minut joskus vielä sinne luolille, josta on puhuttu. Verijälkeä olen muutaman kerran harjoitellut, mutta tuo emäntä on niin laiska ettei jaksa aina sitä verta hommata. Minusta se olisi kiva harrastus.

Nimestäni huolimatta olen ihan normaalin kokoinen russeli. Tai tosin luulen olevani maailman isoin, maailman paras, maailman kaunein ja maailman suloisin. Olen aina elänyt isojen koirien keskellä, joten en juuri vierasta kavereiden kokoa. Parhaimmat ystäväni ovat dobermanneja, joita tykkään välillä kiusata. Tuokoot ne kotiin kaikenmaailman pystejä ja pokaaleita jostain missikisoista, minä olen silti kaikkein kaunein. Eikä naapurin täti-ihmiset voi vastustaa minua, kun oikein nätisti heitä tervehdin ja kerjään makupaljoja.

Mutta se minusta tällä erää. Vilkaise seuraavaksi kuviani, lue muutama tarina tai jätä tassunjälkesi vieraskirjaamme.

Emäntä tuossa muistuttelee, että minulle voi myös lähettää sähköistä postia osoitteeseen: mia (at) marvinettes.com